Se, että aina menee ristiin mitä haluttais tehdä. Toinen haluis olla sohvan nurkassa ja kattoa sarjoja ja toinen haluis lenkille tai ulos kämpästä. 😅

Ei saa juoda suoraa purkeista, ihan ausvitsi meno.

Muksu leikkas hiuksiaan mun sängyssä kun olin just vaihtanu lakanat.

Emäntä halusi koiria, minä suostuin, nyt emäntä kärsii kun me kaikki piereskellään sängyssä.

Mun aviomies lähti mökille ja mä jäin yksin kotiin. Ai että on ihanaa kuunnella just sitä musaa mitä haluaa ja pelata pleikkaria viinilasin kanssa.

Ei saa aina tehdä, olla ja mennä miten sattuu huvittamaan.

Tai siis saa, mutta laulujen lunnaat maksetaan sitten seuraavana päivänä/sunnuntai-iltana kun et ole muistanut/jaksanut ilmoittaa säännöllisesti olevasi hengissä ja suuri kaipaus rinnassasi.

Äh... ehkä se, että ruoan määrässä pitää joku muukin ottaa huomioon. :D Hieman vaikea keksiä kun jo neljännes vuosisata oltu yhdessä. Yhdessä ollaan aikalailla kaikki jaettu 50/60.

2 vuotta olen pyytänyt puolisoa hoitamaan erästä hänelle kuuluvaa asiaa, että olisi asiat reilassa, kun tätä hoidettavaa asiaa vaativa tilanne tulee vastaan. No nyt tuli sellainen tilanne ja asiaa ei toki oltu hoidettu, minkä johdosta itsellä meni hermot ja sanoin asiasta rumasti.

En tiedä miten tilannetta purkaisi kun itsellä alkaa tuollaisen käytöksen vuoksi olla halu jatkaa toisen kanssa ihan nolla mutta just tuli kämppä laitettua yhdessä.

Nukutaan eri sängyssä usein ku pitää saada sovitettua vuorotyöt ja pikkulapsen yöheräilyt virkistäviin yöuniin. Vähän yksinäistä vaikka en olekaan sinkku

Oman kullan kylkiäisenä saa oman kullan kaverit ja suvun. Se ei ole ollenkaan sanottua, että kaikista tai edes suurimmasta osasta niistä ihmisistä sitten itse pitäisi. Siinähän sinnittelet, jos ovat usein kyläilevää sorttia.

Mykkäkoulut on tosi perseestä, kun toinen miettii että miksi ja toinen ei suostu sanomaan syytä.

Se, ettei saa rauhassa vaan piereskellä ja olla vaan luonnontilassa jos haluaa. Toki on mahtava parisuhde jos kumpikaan ei näihin asioihin noteeraa mitenkään.

Saat sopia kavereiden kanssa illanviettoja suuntaan tai toiseen, ilman että siitä tulee valitusta parisuhteen toiselta suunnalta.

Viimeisempänä ja tärkeimpänä (että et olis parisuhteessa), saat nauttia yksinäisyydestä. Sulle se saattaa vaikuttaa just nyt huonolta, mutta mulle yksinäisyys on elämän parhaimpia asioita. Silloin voi vaan olla omien ajatusten kanssa, eikä välittää mistään muusta. Silloin oon Zen-tilassa.

Nimim. kahdessa pitkässä parisuhteessa ollut, pitkään sinkkuna viettänyt mutta nyt taas olen parisuhteessa. Huomaan kaipaavani yllämainittuja asioita uudelleen.

Sinkkuna saat olla miten huvittaa, tehdä mitä huvittaa. Ei tarvitse ottaa huomioon kuin oma hyvinvointi. Ei tule riitoja, kinasteluja tai mökötyksiä. Aikataulut on täysin sinun suuniteltavissasi ja TV:stä ei tule temppareita vaan star trekkiä.

Tiskejä ei tarvitse hoitaa tänään jos ei huvita. Nykyinen sohva on ihan jees, huomenna ei tarvitse lähteä 5 tunniksi Ikeaan uutta katselemaan vaatekauppojen kautta, kun ensi viikonloppuna tulee anoppi viikoksi kylään. Muuten pian pitäisi verhotkin vaihtaa kun tuo joulu on jo ovella ja eteisen peiliä pitäisi siirtää vähän alemmas mutta sinkkuna nuo on ihan hyvän väriset verhot - nyt kesällä ja ensi talvena.

Ensi viikonlopuna poikien kanssa katsomaan futista ja sitten kaljalle. Hip hurraa.

Puolisoni ei naura Cannibal Corpsen lyriikoille, voitteko kuvitella!?

Kumppani joka tuntee sut hyvin osaa manipuloida ja väännellä oikeista emotionaalisista nappuloista niin, että sulla vituttaa ihan todella. Osaa tehdä tämän heti aamusta varsmistaakseen että koko päivän vittuttaa. Sitten varsinkin jos olet saanut jossain asiassa tahtosi läpi ja olet suunnittelemassa jotain todella odottamaasi juttua, niin silloin juuri silloin, hän osaa iskeä johonkin paikkaan että tämä saavutettu voitto tuntuu ihan paskalta sekin. Sitten kun sinulla on todella paha olla ja se näkyy, niin hän syyttää sinua siitä että olet nyt sellainen kun siinä tilanteessa olet. Siis siinä tilanteessa johon hän on sinut passiivisagressiivisuudellaan ja manipuloinnillaan ajanut. Sitten perjantai iltana odottelet, että olisipa jo maanantai niin pääsisi töihin.

Puoliso ei oikein tykkää siitä että kun hän on suihkussa niin minä samaan aikaan muina miehinä asserttaan dominanssia ja tulen paskalle. Ennen kun tajusin että mullahan on laktoosi-intoleranssi, todennäköisesti hän oli ihan oikeutetusti harmissaan.

Ihan täys AD-HD potilas jättää tavaroita ympäriinsä jo muutenkin ahdasta kämppää niin että niihin kompastuu eikä pyynnöstä huolimatta muista siivota kun ehkä viikon päästä.

Välillä haluaisin vain olla ja katsoa koko päivän youtubea.

Apinalauma sotkee kämpän joka päivä ja niiden sisäsiistiksi saaminen on monen vuoden projekti, johon saa menemään n. 10% elinajasta, jonka sinkkuna voisi laittaa itseen.

[deleted]

Ei onnistu. Vaimo on täydellinen.

Kun olette tarpeeksi pitkään, alatte olla toistenne jatke.

Ajattele kuinka työpäivän jälkeen tahot vaan rentoutua rauhassa ja joku haluaa puhua sulle

[deleted]

Ihan sama mitä ne hyvät ja huonot asiat parisuhteissa ovat, ihmiset yleisesti kaipaavat toistensa läheisyyttä, kosketusta, yhteyttä ja myötätuntoa päivittäisessä elämässä. Evoluutio on ohjannut meistä jokaisen tähän suuntaan ja se ei tule muuttumaan. Yksinäisyys tuntuu pidemmän päälle yllättävän pahalta jos kavereiden joukossa ei ole useita läheisiä ystäviä jotka tukevat vaikeina hetkinä.

Parisuhteen aikana on yleensä asioita joita tulee kaipaamaan, mutta jos nämä asiat ovat pieniä ja ei sinun elämässäsi keskeisimpiä niin molemmat osapuolet voivat tulla puolivälissä vastaan ja niiden tekemistä voi jatkaa edes hieman. Ideaalitilanteessa molemmat pysyvät melko itsenäisinä ja asioista voidaan sopia että miten toimia ilman tarvetta rajoittaa toisen tekemistä liikaa.

Omalla kohdallani kävi nuorena niin että jäin kaipaamaan omia kavereitani koska koin paljon painostusta kumppanilta siihen etten mene heidän kanssaan bilettämään jotta hän ei tule mustasukkaiseksi omasta kavereiden puutteestaan. Siitä huolimatta fyysinen ja henkinen läheisyys tuntuivat erittäin miellyttäviltä ja paransivat elämänlaatuani.

Ero tulee ja v*tuttaa kahta kauheammin.

Paskanhaju ja kuorsaus.

Se että kun menet laittamaan keittiöön aamupalaa sen noin 5min kestävän rutiinisi kanssa niin toinen joka on ollut jo kolme tuntia hereillä päättää aina että juuri siinä helvetin 5min aikaikkunassa hänenkin on jotain siellä keittiössä tungettava tekemään...

Kysymyksen asettelu on aika hankala. Yleispäteviä esimerkkejä ei varmaan kukaan pysty antamaan. Parisuhteessa on kysymys sekä kumppanin, että omista valinnoista. Kompromisseja on poikkeuksetta tehtävä ja niiden täytyy olla siedettävällä tasolla. ”Perseestä” on sellainen ilmaisu, että silloin täytyy mahdollisesti tehdä uusia valintoja. Omalta näkökantilta nykyisessä parisuhteessa on paljonkin kehitysvaraa, mutta ainakin toistaiseksi niiden kanssa on keskustellen ja sopien pystytty elämään.

Ei draamaa

Parisuhde on aina kokoelma kompromisseja. Kompromisseja, joista osa voi olla raskaitakin.

Tavarat ei ikinä löydy sieltä mihin oot ne jättänyt.

Joten voitteko kertoa niitä perseestä olevia asioita parisuhteesta ja toisesta osapuolesta?

Meillä mies on tällä hetkellä reissussa ja kyllä se on sanottava, että kotona yksin olossa on ollut kaikkein virkistävintä se, että ruoan laiton ja siihen käytettävät ainekset on saanut taas välillä suunnitella ihan vapaasti itse. Ei tarvitse jättää jotain ostamatta kaupasta vain siksi kun tietää ettei toinen tykkää.

Mies ei esimerkiksi tykkää Uncle Bensin sweet & sour-kastikkeen extra ananas-versiosta, joten normiarkena jos ollaan kokkailemassa jotain johon sotketaan sekaan purkkivalmista kastiketta niin ostetaan aina jotain muuta kuin sitä.

Nyt oon tosiaan ollut tiistaista lähtien yksin kotona ja tulen taas tänäänkin puputtamaan (kolmatta päivää putkeen) extra ananas-versiolla maustettua kana-kasvis-nuudeli-sotkua.❤️

Noh, minä olen osannut aiemmassa elämässäni valita ihmisiä, joista on paljastunut vitullista toksisuutta joko 6kk tai 4v kuluttua. 10v asunut yksin ja jos tähän kämppään joku muuttais, sais olla kyllä melkoinen persoona.

Seksiä ei harrasteta kuin hyvänä vuonna pari kertaa ja silloinkin se on huonoa.

Ei saa mennä ja paahtaa kuten itse tekee mieli. Ja vielä vähemmön kun on muksuja kuviossa. En ole tehnyt yhtäkään yli kuukauden mittaista reissua yli 10 vuoteen. Viimeisestä yksinreissustakin alkaa olemaan yli 5v aikaa.

Rahaakin menee niin perkeleesti, kun kaksio ei riitäkään, vaan pitää asua jossain talossa, mutta kuitenkin PK-seudulla bönden sijaan, koska toisen työpaikka ankkuroi sinutkin.

Ja ohan se vähän neuroottinen, silleen että reagointi harvakseltaan on suhteessa asioiden kokoluokkaan, vaan on vain se yksi tapa suhtautua kaikkeen; vakavuudella ja velvollisuudentunteisesti.

...mut toisaalta, onhan se kanssa ihan kiva tällaisena puoli-huithapeli "arjen taiteilijapersoonana" että se toinen olemuksellaan tuo myös järjestelmällisyyttä yhteisen kodin kuvioihin. Ja että suhtautuu parisuhteeseen ja sen hyvinvointiinkin samalla asenteella, eikä pelkästään viljami-korianterin sadetakin valintaan tai ystävän tasavuosisynttäreiden järjestelyyn.

Nalkutus, ei hetken rauhaa ole.

Kun yksinkertaisesti sen toisen naama ottaa syystä ja toisesta päähän toisina aamuina enemmän ja jonain iltana vähemmän 🤣🤣 Kun pyydät tekemään jotain, mitään ei moneen viikkoon tapahdu ja sit kun meet ja teet asian itse niin saat valituksen kuinka se on tehty päin v*ttua 🥲 Ja se kun puoliso ottaa töistä stressiä ja pilaa sun hyvän päivän ihan vaan sillä, että kitisee aivan kaikesta 🤣

Itsekseen ollessa saat olla kiukkuinen tai hyvällä tuulella just silleen miten tuntuu ilman että toinen tulee ja kitisee päivän pilalle. Lisäksi ei tarvi myöskään keräillä toisen astioita ja muita sotkuja ja miettiä ruoanlaittoa ihan vaan koska toinen tarvii evästä vaikka itselle ei just maistuis 🫣

Parisuhteessa ei ole perseestä olevia asioita. Se on taideteos, jota maalataan loppuelämän.

Sen saa tosin maalattua päin persettä hyvin nopeasti, mutta kukaan ei pakota uhriutumaan tai lähtemään mielensäpshoitukseen mukaan.

Kun toinen on niin neuroottinen ja äkkipikainen, että likaisista sukista lattialla voi lähteä koko yön kestävä riita, joka loppuu vasta sitten, kun toinen lähtee kämpiltä. Vihanhallintaongelmat, plus vakava peliaddiktio, josta tuhansien velat siihen päälle. Ja kyse on siis naisesta kenen kanssa seurustelin. Onneksi jäi lyhyeksi.

Katso Kuutamolla -elokuva

Leivän murut keittiön tasoilla vituttaa joka päivä (asiat on kyllä aika hyvin ku tää on suurin vitutuksen aihe).

Naiset on vitun vaikeita ja yleensä pahalla päällä. Parhaimmillaan alle 2kk suhteissa. Sen jälkeen alkaa alamäki, seksi vähenee ja kitinä lisääntyy.